Miksi hakeuduin terapeutti opiskelijaksi?

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja ihmisen mielen toiminnasta sekä kuinka voimme vaikuttaa omaan mieleemme omilla ajatuksillamme. Meillä itsellämme on voima vaikuttaa siihen kuinka voimme, mutta aina se ei ole näin yksinkertaista, että osaisimme itse käyttää näitä työkaluja jotka löytyy meidän sisimmästämme. Joskus joudumme turvautumaan ulkopuoliseen apuun tavalla tai toisella.

Olen itse joutunut käymään todella vaikeita ja kipeitä asioita elämässäni. Taloudellinen ahdinko, vanhempien menetys, koiran menetys tapaturmaisesti ja paljon muuta. Nämä asiat vaikutti minuun syvästi ihmisenä ja olin murtua täysin kun ikäviä asioita tapahtui toinen toisensa jälkeen.

 Mietin milloinka tämä ikävien asioiden kierre loppuu vai loppuuko koskaan. Rupesin jo pelkäämään milloinka seuraava ikävä asia tapahtuu, koska näin oli jatkunut jo 5 vuotta.

Vanhempien menetys iski kovaa, koska he olivat minulle erittäin läheisiä ja rakkaita. Vanhempien kuoleman jälkeen rupesin kirjoittamaan runoja, kävelemään metsässä, lukemaan henkisiä kirjoja ja sain tukea sukulaisltani ja ystäviltäni.

Tuohon aikaan olin luonteeltani sellainen, että en halunnut antaa periksi ja halusin kaikesta selvitä itse, mutta jouduin lopulta "nöyrtymään" ja pyytämään apua taloudellisiin vaikeuksiini.  Tässä vaiheessa olin jo menettänyt vanhempani, jotka olivat aina olleet tukeni ja turvani joihin pystyin turvautumaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Soitin kaikki sukulaiset läpi, keneltä saisin lainattua rahaa ison summan jotta pääsisin pinteestä. Ikäväkseni sukulaisillani ei ollut lainata niin isoja summia vaikka he olisivat haluneet auttaa. Serkkuni neuvoi minua pyytämään apua diakonia keskukselta ja olin heihin yhteydessä. Sain ajan ja asiat rupesi selviämään. Opetus tässä oli minulle, että pitää osata pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee ja kaikesta voi selvitä tavalla tai toisella.

Tämän jälkeen asiat rupesi rullaamaan paremmin. Sain työpaikan ja sain hoidettua velat. Elämä hymyile jälleen pitkän tauon jälkeen.

Olin monissa eri työpaikoissa, etsien jotain joka tuntuisi minulle oikealle. Koen että kaikista työpaikoista joissa olin, opin jotain uutta ja mikään niistä ei ole ollut turhaa.

Tein aarrekarttoja joihin listasin asioita mitä haluaisin elämältäni ja työltäni. Työasioissa sinne nousi vahvasti oma yritys hyvinvoinnin ja terveyden alalta, vielä tässä vaiheessa en tiennyt mitä se tulisi olemaan.

Jokin sai minut hakemaan Sakkylle koulutetuksi hieroja opiskelijaksi ja se tuntui heti omalle jutulle. Perustin oman yrityksen  Satumaiset Hyvinvointipalvelut jo kouluaikana ja rupesin tekemään omia asiakkaita. Lopulta tein päätöksen että tätä minä haluan tehdä täysipäiväisesti. Nälkä kasvoi ja halusin oppia lisää hyvinvoinnin saralta, joten kävin paljon erilaisia koulutuksia ja kursseja jotka tukisi yritystoimintaani. Olen n.4 vuotta kiitollisena tehnyt työtä jota rakastan.

Jouluna 2021 sain välilevynpullistuman ja jouduin olemaan kuukauden tekemättä mitään kipujen vuoksi. Tämä tietysti vaikutti tulotasooni paljon, mutta onneksi edellisestä oppineena olin laittanut sukanvarteen rahaa pahanpäivän varalle. Tämä aika sai minut pysähtymään ja miettimään elämääni ja tulevaisuuttani. Olin tehnyt töitä todella paljon ja minulla oli aina monta rautaa tulessa yhtäaikaa. En ehtinyt keskittyä itseeni ollenkaan ja omaan hyvinvointiini, keskityin vain asiakkaideni hyvinvointiin.

Kun minulta "vietiin" kyky tehdä töitä ja kotihommia ja en pystynyt edes perusasioita tekemään. En voinut siivota, kantaa puita, kantaa ruokakasseja tehdä rakastamaani työtä, urheilla. En voinut tehdä mitään muuta kuin olla vain aloillani mikä oli minulle äärimmäisen vaikeaa. Jouduin pakon edessä pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin miksi näin kävi.

Olin huomaamattani elänyt elämää vain keskittyen suorittamiseen kotona ja töissä. Halusin olla mahdollisimman tehokas ja hyvä kaikessa mitä tein. Aina piti jotain tehdä tai suunnitella uutta. En koskaan osannut kunnolla pysähtyä ja antaa itselleni lupaa olla vaan tekemättä mitään. Mistä tämä malli oli minulle tullut, mietin.

Isäni oli yrittäjä ja hän teki paljon töitä rahan eteen. Vaikkei sitä ajattelisi että tällainen nuorena opittu malli vaikuttaisi itseen, mutta hyvin usein meidän käytösmallimme juontaa lapsuudesta. Olin myös nuorena laiska ja sain siitä kuulla usein. Tämäkin asia on vaikuttanut nykyiseen käytösmalliini, että on pakko tehdä kokoajan jotain jottei minusta saa laiskaa kuvaa. Nämä on tietysti itseluomiani ajatuksia, mutta on yllättävän vaikeaa saada niitä muutettua. Joskus vaatii jonkin ikävän asian jotta pysähdymme miettimään mitä minun tulisi muuttaa elämässäni.

Kuukauden mietiskelyn aikana tiesin että minun pitää rentoutua ja meditoida enemmän. Aloitin opiskelemaan rentoutus ja meditaatio ohjaajaksi. Tarvitsin tätä itselleni nyt enemmän kuin mitään muuta. Hiljentymistä, meditointia, rentoutumista. Opetella vain olemaan itsensä kanssa ja tajuamaan, että minä riitän vaikken pystyisi tekemään mitään noita asioita joita koin tärkeäksi ja jotka määritteli minut kuka olen.

Rupesin miettimään että jos en pystyisikään enää tekemään fyysistä työtä täysipäiväisesti niin mitä voisin tehdä josta nauttisin yhtäpaljon kuin nykyiseistä töistäni.

Juteltuani asiasta ystäväni kanssa tuli puheeksi tämä koulutus Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Kuten jo aiemmin sanoin niin minua on aina kiinnostanut mielen asiat ja auttaminen tavalla tai toisella. Kirjoitin koulutuksen nimen googleen ja huomasin, että tällainen koulutus olisi alkamassa jo huhtikuussa Kuopiossa.

Pistin hakupaperit samantien menemään ja jäin odottamaan jännityksellä pääsisinkö kouluun. Kun sain soiton että minut on valittu niin olin erittäin huojentunut ja onnellinen. Mitä kaikkea oppisinkaan ja saisin lisää eväitä auttaa itseäni sekä muita vielä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Oliko tämä sattumaa vai johdatusta, sen saat päättää itse miten tämän asian näet ja koet!